Uusi tuttavuus, runoilija, kuvataiteilija ja säveltäjä Juhani Räisänen ja häneltä kokoelma nimeltä Maansiirtokoneet vetäytyvät etelään (2019). Toiseksi viimeisen runon nimi on kuinka ollakaan ”Meri”. Siitä pari riviä:

Nyt olen tässä sinun kanssasi, meri
keinumme pimeyden taakse yhdessä

Perinteisemmän ilmaisun lomasta ilmaantuu kaikenlaista:

työnsin käteni
jätteen sekaan ja poimin
kokonaisen elävän, keltaliivisen
meduusan, täynnä sameaa
nestettä, pinon väärää rahaa, ystävällisen
näköisen hiilikuituhuilun ja
yhdeksänkymmenen miljoonan arvoisen
uima-allastaulun

Vaikea sanoa, mihin kaikki johtaa, mutta ei ole enää yllätys, että runous pohtii tietotekniikkaa. Tässä puhutellaan perhosentoukkaa:

ymmärrätkö lainkaan algoritmien loistoa
kukkiviin kasvien lisääntymisen hienoutta
suuria eliöyhteisöjä koossa pitäviä mekanismeja
minä kyselin siltä yhä kiihtyneempänä