Italian alunperin huonetta ja asumusta tarkoittava sana stanza on lainattu englantiin siihen paikkaan, missä suomeksi sanotaan "säkeistö". Kuten Don Paterson massiivisessa runousopissaan The Poem. Lyric, sign, metre (2018) muistuttaa, runoilija on eräänlainen sisustaja. Se kuulostaa interiöörien stailaukselta, ja voi myös olla sitä, mutta soveltuu periaatteena kaikenlaisten rajoitteiden ja pakotteiden käyttöön: säkeistö eli huone on se tila, jossa operoidaan, eikä sinne mahdu eikä sovi mitä tahansa. Kun muoto on määrätty, kaikki minkä runoon haluaisi laittaa, ei enää pääsekään mukaan, tai sitten huoneessa liikkuminen muuttuu ylirunsaiden sisustuselementtien välissä puikkelehtimiseksi. Ajatus runosta huoneena tai huoneiden kokonaisuutena muistuttaa nykyaikaista tietoteknistä muistia, jonka kapasiteettiin viitataan niin ikään "tilana". Siihen aikaan, kun muita ulkoisen muistin tiloja ei vielä ollut, tapahtui maagisia juttuja: runon avulla oli mahdollista muistaa, mitä oli kerran tapahtunut, mutta saman keinon ansiosta myös ennustaa, mitä oli tapahtuva seuraavaksi.