Supernovan räjähtäessä syntyvät hiukkaset eli kosmiset säteet voivat avaruuden halki kiitäessään ja sattumoisin Maahan osuessaan törmätä tietokoneen mikrosiruun ja muuttaa siihen tallennetun yksittäisen tiedonjyvän eli nollan ykköseksi tai ykkösen nollaksi. Mahdollisuus on käytännössä olematon, ja etenkin jos kone on oikein suojattu. Mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Näin toimii tai saattaa toimia myös runous. Runoudessa erilaiset kieleen kuuluvat järjestelmät joutuvat kosketuksiin toistensa kanssa ja käynnistävät alunperin toisiinsa kuulumattomia merkitysketjuja. Runoudessa lähettäjän ja vastaanottajan tarkoituksilla ei ole juurikaan väliä. Jos haluaa viestiä, kannattaa lähettää tiedote tai liimata post-it-lappu. Runous muotona on koodauksen tapaan kerroksellista. Runoutta kirjoitetaan ja sitä tulkitaan eri tavalla riippuen siitä millä tasolla liikutaan, "ylätasolla" lähellä käyttöliittymää eli lukijaa ja hänen näpeissään ja silmissään olevaa painotuotetta vai "syvätasolla" lähellä "teosta" tai sen noudattamaa "runousoppia". ("Ohjelmiston" ja "laitteiston" analogiat eivät toimi tässä aivan täsmällisesti, mutta "tasot" ovat silti olemassa.) Äminling käyttäytyy näin. Sen lukeminen muistuttaa paikoitellen tilannetta, jossa junassa tai kahvilassa istuva kuuntelee tuntemattomien ihmisten vieraskielistä keskustelua. Menee pitkiä aikoja, jolloin puhe kuulostaa lähes käsittämättömältä, satunnaista tuttua sanaa, äännettä tai diftongia lukuun ottamatta, kunnes puhe paljastuu tutun kielen harvinaiseksi paikallismurteeksi. Näin voi käydä, jos sattuu kuulemaan esimerkiksi pohjoispohjanmaan ruotsinkielisten keskinäistä vuoropuhelua. Runous on välillä tämmöistä.