Maurice Blanchot ja Kirjallinen avaruus. Avaan kirjan sattumanvaraisesta kohdasta. Aukeaman vasemmanpuoleinen sivu on tyhjä avaruus, oikeanpuoleiselta luen kirjoitusta. Luvun alussa aiheena on sana ”kokemus”. (Mikä tämänkin sattuman lie sanellut.) Teksti alkaa:

Teos houkuttelee sille omistautuvaa henkilöä kohti pistettä, jossa teoksen mahdottomuus panee teoksen koetteille. Tässä mielessä teos on kokemus, mutta mitä tämä sana tarkoittaa? Eräässä Malten katkelmassa Rilke sanoo, että ”säkeet eivät ole tunteita vaan kokemuksia. Jotta voisi kirjoittaa yhdenkin säkeen, on täytynyt nähdä paljon kaupunkeja, ihmisiä, asioita...” Rilke ei kuitenkaan tarkoita, että säe olisi rikkaan, elinvoimaisen ja paljon eläneen persoonallisuuden ilmaisu. Muistoja tarvitaan vain, jotta ne voidaan unohtaa – jotta unohduksesta ja perinpohjaisen muodonmuutoksen hiljaisuudesta voisi lopulta syntyä sana, säkeen ensimmäinen sana. Tässä tapauksessa kokemus merkitsee: olemisen koskettaminen, oma uudistuminen tuon kosketuksen myötä – epämääräiseksi jäävä koettelemus.