Parveke avautuu sisäpihalle. Tietyssä pisteessä seisoessaan näkee kaistaleen merta kuin limakalvoa. Kattojen viivasuora syöksy synnyttää ristisanatehtäviä, luisuneita muistiinpanoja, Mikadon ja biljardikeppejä.
Onko tuo kukkula, vuori, mäki, harjanne vai jyrkänne? Se piirtyy taivasta vasten, merta ja läpitiedostamatonta vasten. Miten se siihen kullakin sijoittuu? Miten aamun ja illan hämärän vaipat? Entä mustien lintujen ääntämys: konsonantin mukaelmaako vai toisinpäin? Miten haaleiden laihojen koirien varjot ja luusto sekoittuvat rannan hiekkaan, kuumuus päänsärkyyn ja jano haluun suudella?Niin. Aistit ja tuntemukset sekoittuvat. Mustien lintujen ääntämys. Visuaalinen on auditiivista, ja toisinpäin. Aika ja tila. Mikrobin tunti.
Maria Matinmikko: Kolkka. Siltala 2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti