Pian edellä kirjoittamani jälkeen tartun Blombergin uuteen kokoelmaan Kaikessa hiljaisuudessa. Käännän esiin ensimmäisen sivun. Teos alkaa:

Maisema,
hiljaisuus; 

hiljaisuuden keskeytyminen 

katsottavaksi

Miten tämän selittäisi? Edellä kerratulla taaksepäin katsomisella oli tarkoitus. Olin selaillut ja lueskellut uutta teosta — hajamielisesti — jo useamman viikon ajan. Näiden viikkojen kuluessa minulle oli muodostunut jonkinlainen epämääräinen käsitys teoksen tunnelmasta. Tämä käsitys sai minut palaamaan Valokaariin: halusin etsiä varmistusta tunteelle, että kirjoitus ikään kuin jatkuu siitä, mihin kirjoittaja oli päätynyt neljä vuotta aikaisemmin. Mitään konkreettista muistikuvaa tai runonpätkää minulla ei ollut esittää tämän tuntemuksen tueksi. Kiinnitin huomioni Valokaarien maisemaan sattumalta ja intuitiivisesti; se, että sana oli myös uuden teoksen ensimmäinen, oli täydellinen yllätys. ”Todisteet” löytyivät ikään kuin väärässä järjestyksessä.