keskiviikko 1. tammikuuta 2020

That's it, folks. Runousvuosi valmistui. Meno jatkuu uudella konseptilla blogissa nimeltä Lukeminen ja kirjoitus.

2 kommenttia:

  1. Kiitos, Karri, näistä merkinnöistä!

    Vesi on eittämättä olennainen elementti koko planeetalle, ja se saattaa näytellä Suomenkin tilanteen kannalta tulevaisuudessa roolia, jota emme vielä täysin edes tunnista.

    Toivon, että kansallisomaisuudestamme pidetään huolta, ja toivon, että vesiämme ei myydä ylikansallisille yrityksille missään tilanteessa. Tulevaisuudessa jonkinlainen vesien sosialisointi voi tulla myös kysymykseen. Jäädäänpä odottamaan.

    Veteen liittyy niin hyviä kansallisia kuin universaalejakin embleemejä, ja mielestäni niistä kaikista voi tiettyyn rajaan saakka nauttia. Fakta on, että vesi on kiertänyt täällä miljardeja vuosia, ja luultavasti se ei ole edes täältä peräisin vaan pikkuplaneetoista ja komeetoista ja ties mistä - ja siten mahdollisesti vielä paljon vanhempaa kuin itse planeetta. Tältä osin vesi on kai vieläkin jonkinmoinen mysteeri.

    VastaaPoista
  2. Kiitos itsellesi, Vesa. Tuo "veden löytäminen" oli juuri sellainen asia, jota projektillani tavoittelin: en voinut arvata saati tilata aihetta etukäteen, mutta olin varma, että joku teema sieltä nousee esiin joka tapauksessa.

    Teemassa on hienoa juuri tuo ekokriittinen näkökulma, mutta sen lisäksi runoudessa käsitellään vettä myös "rakenteena", "säilöjänä", "liuottajana" tai filosofisena käsitteenä.

    Aihe sai huipennuksensa sattumoisin tänään, kun kävin tapaamassa hoidossa olevaa, lievästi muistisairasta äitiäni, 87 v. Ruokailun päätteeksi äitini tarttui vesilasiinsa ja sanoi: "Eikö olekin ihme aine tuo vesi, luotu kauan sitten ja säilynyt täsmälleen samanlaisena siitä asti." Mutta havainnollistaakseen ajatuksen konkretiaa hän ei ainoastaan juonut lasista vaan tökkäsi vettä myös sormellaan. Veden kokeilua, koettelua ja kokemista anttisalmislaisesti jos mikään!

    VastaaPoista