tiistai 1. tammikuuta 2019

Kestää aikansa painaa teoksen nimi mieleen. Mitä nimi tarkoittaa, tai miten se edes kirjoitetaan? Teoksen kanteen nimeä ei ole ladottu, ja se esiintyy siinä vain "piirretyssä" muodossa. Kannesta päätellen on sitä paitsi hankala sanoa, koostuuko teoksen nimi yhdestä vai useammasta sanasta tai kirjainmuodostelmasta. Muistamista hankaloittaa, että nimi koostuu tavallaan tutuista, mutta toisilleen vieraista "tavuista" tai merkkijonojen yhdistelmistä. Toisaalta jos kyseessä on yksi sana, miten nimi Änimling pitäisi lukea? Miten se pitäisi lukea tai lausua ääneen? Mitä kieltä nimi tai sen osaset ovat? Miten nimi on muodostettu? Onko siinä ensin takaperin suomen sana 'minä' ja sen perään joku germaaninen päätteentapainen? Onko kyseessä paikannimi tai muu erisnimi? Entä mitä tulkintaan vaikuttaa se, että kannen tapaan teoksen nimiösivuille nimi on painettu (ja toisaalta ”piirretty”) kolmiosaisena muodossa Ä nim ling, niin että 'Ä' on ensin omalla rivillään ja tavut 'nim' ja 'ling' sen alla toisistaan erotettuna? (Kustantajan luetteloissa nimi on kirjoitettu yhteen, sen sijaan kolmeen erilliseen osaan sen on kirjoittanut esimerkiksi muuan netissä toimiva antikvariaatti.) Kysymyksiä herää. Ovatko sanavälit tosiasiassa merkityksen aukkoja? Ilmaisevatko tai edustavatko ne puuttuvia merkitsijöitä? Pitääkö aukot täyttää eli kuvitella täyteen? Entä jos tuloksena on vain sarja kysymyksiä eikä ainuttakaan vastausta? Onko lukijat jaettu heti kahteen kastiin, niihin jotka "tietävät" tai "ymmärtävät", mitä outo sana tai erisnimi tarkoittaa, ja niihin joille se jää vieraaksi? Onko nimellä väliä?
Stina Saari: Änimling. Teos 2018.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti