Luonteita sopii runouskäsitykseeni. Kun on lukenut ensin Jälkilauseen ja sen perään Esipuheen ja viimeksi vielä ihan lopusta Kiitokset ja kolofonin, voikin hypätä kaiken keskelle mieliaiheeseensa Juoruiluun. Antiikin Theofrastoksen hengessä V. S. Luoma-aho päättää luonnehdintansa: "Juoruava ei tee havaintoja, vaan informoi. Autiomaassa, hänen ympärillään, tuuli kantaa hiljaista pölyä." (Onko elementtien tarkkailusta tulossa pysyväkin teema?) Askel taakse. Edellisen luvun aiheena on Puheliaisuus. "Puhelias kaikuluotaa maailmalle muodon lähettämällä jatkuvaa sanojen virtaa sen onkaloihin", Luoma-aho arvelee.
V. S. Luoma-aho: Luonteita. Poesia 2018.