Poutiainen selittää teoksensa nimen toisen luvun alussa – ja juu, se tulee juuri siitä, mistä sen kuvitteleekin tulevan. Ensimmäisen luvun päätteeksi kirjoittaja on siteerannut Baudelairea ja tämän luetteloa asioista, jotka herättävät hänessä "kuilun tunteen". Poutiainen kirjoittaa: "Baudelairen listaan voidaan lisätä vielä rukouksen kuilu. Tämän rukouksen:

Levolle lasken, Luojani,
armias ole suojani,
jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi.

Moni  muistaa lapsuudestaan tämän iltarukouksen ja sen painajaismaisen muunnoksen. Jos sijaltain en nousisi. Jos sijaltainen nousisi. Sillä samalla hetkellä, jolloin rukous lausuttiin ja kuultiin väärin, siitä tuli loitsu." Seuraa pitkä, kirjan mittainen pohdinta kaksoisolennon teemasta: "Kaksoisolento on sitä, että jotain, mitä on yksi, onkin kaksi." Poutiainen luettelee esimerkkejä: Kovaljovin nenä elää omaa elämäänsä lakkaamatta kuitenkaan olemasta kollegioasessori Kovaljovin nenä. William Wilson tulee identtiseksi toisen William Wilsonin kanssa lakkaamatta olemasta erillinen William Wilson. Jne.