lauantai 2. maaliskuuta 2019

Kun näkee videolta ankanpoikasen kuoriutuvan, sopii kysyä: olen pelkkä ihminen, mutta mitä muuta tiedän? Esimerkiksi sen, että tahdoin antaa äänen niille, joilla ei ole ääntä, ja näyttää niiden kasvot, joita emme tunnista kasvoiksi. Kyse on ideoiden kuvittamisesta ja eteenpäin välittämisestä, mutta myös sisältöjen muuntamisesta järjestelmästä toiseen, aistilta toiselle, tältä alustalta tuolle välineelle, tai toisinpäin. Edelleen muistaen sen, että joskus alusta tai väline on teoksen varsinainen sisältö. — Jos sateenkaarta voisi koskea, se ei merkitsisi mitään. Tai kirjainmerkkien tasolla: Mitä kaksoispisteen jännittämä tauko tekee maailmanselityksessäsi? Niinpä niin, viesti on väline:

— Sanat käpertyvät kokoon, en kykene erottamaan äänensävyäsi kovin tarkasti.
— Näetkö paperia, johon jälkemme painautuu? Se soi niin herkästi. Näetkö, kuinka sivusta kuultaa läpi ja rivit limittyvät.

Kirjoittaminen on konkreettista. Sitä on myös kirjoittamisen jälki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti