Ajatuksissani kiskaisin jotain maasta,Joskus runo on ajatuksissaankin ollessaan niin konkreettinen, että se muodostuu suunnattomaksi tilaksi. Niin kuin nyt tuossa edellä, tässä: Nukun kuin kivi oman sydämeni pohjassa, ja seuraavassakin katkelmassa Sanna Karlstömin kokoelmassa Alepala (2019):
sieltä tuli kokonainen lintu juurineen,
niin köyhä, ettei sillä ollut edes taskuja.
Sinä joka olet läsnä kuin nauris
sinä joka kahiset kuin persilja ja sinä
joka avaudut kuin purkillinen punajuuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti