torstai 25. huhtikuuta 2019

Rajalla kaikki muuttuu.

Kolkka sijoittuu aikaan ja paikkaan, mutta ymmärrys on yhteinen. Juuri näitä mietin. Ensin kuvaillaan asumus:
Nepnepiirien mailla majapaikkaani huone on holvin, pyhätön, kraatterin kaltainen syvä ja korkea huone. Se on kaivettu maahan ja katto ulottuu parin metrin korkeuteen maanpinnasta. Maanpinnan yläpuolinen osuus on rakennettu lasista. Huoneessa tavoittaa samanaikaisesti kellarin, katakombin tai salailuun tarvittavan maanalaisuuden tunteen yhdistettynä korkeakattoisuuden tuomaan avaruuteen. Lattialla on tatamien tapaisia levyjä, joiden päälle on levitetty jostain hienosta langasta kudottu paksu tummakuvioinen matto. Maanpinnan yläpuolella lasisessa kuutiossa on yksi parvimainen kerros, jonka lattiakin on lasia. Lasilattialle voi levittää paksun silkkimaton. Lasiseinät voi myös peittää verhoilla jotka ovat rullalla katonrajassa. Huoneen maanalaiseen osuuteen tuleva valo on karheasti taianomainen, siivilöiden lumoava, iskusta palauttava.

Asiat ovat kerroksisia ja kerroksissa. Maan ja taivaan raja on siirrettävissä ja tulkittavissa. Saumat voivat olla selkeitä tai liukuvia. Toisinaan kerrosten läpi voi nähdä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti