Kokonaiskuva mutkistuu, kun kiinnittää huomion peilistä heijastuvaan tarjoilijan hahmoon, joka siis näkyy maalauksessa selkäpuolelta. Naista vastapäätä tarjoilupöydän takana seisoo puolittain edestä nähty miespuolinen asiakas. (Molempien kuvajaiset on maalattu luonnosmaisen epätarkasti; peili ei ikään kuin pysty heijastamaan todellisuutta ”sellaisena kuin se on” tai pysäyttämään aikaa valokuvamaiseksi silmänräpäykseksi, vaan peilikuvassa kohde on ikään kuin väistämättä hieman suttuinen.) Miehen läsnäolo maalauksessa on tietyssä mielessä kummallista, sillä peilin tällä puolen miehen hahmoa ei näy, eli hänen on pakko seistä ikään kuin maalauksen katsojan tai maalauksen tekijän ”paikalla” tai ”takana”. Onkin mahdollista sanoa, että mies tavallaan ”edustaa” maalauksessa sekä maalauksen tekijää että sen katsojaa, olematta silti varsinaisesti kumpaakaan. (Miehen ”läsnäolo” on kuitenkin tavallaan välttämätön, koska muussa tapauksessa maalari tai katsoja olisi näkymätön olento, ja hänen puuttumisensa kuvasta synnyttäisi vähintään yhtä aavemaisen vaikutelman.) Kaiken tämän etualalla näkyvän taustalla levittäytyy yleisnäkymä maalauksen nimessä mainitusta teatterisalista. Näkymä kattokruunuineen ja katsomossa istuvine ihmisineen on edellä mainittujen hahmojen tapaan maalattu impressionistisen ”epätarkasti”, toisin sanoen taiteilija antaa ymmärtää, että todellisuuden heijastuma on aina itse todellisuutta likimääräisempi.