Kuvan tarinaan liittyy vielä muuan yllättävä säie. Aikalaiskriitikot valittivat teoksen perspektiivistä, mutta he syyttivät taiteilijaa myös naisen paloittelusta. Näin siksi, että maalaus esitti tiskin takana seisovasta tarjoilijasta vain yläosan ja jätti tämän alaruumiin tiskin taakse näkymättömiin. (Kriitikoiden mielestä oli todellakin väärin, että nahkiaisten tiedot puuttuvat.) Syyte on hupaisa ja vaatimus kokovartalorealismista tekopyhä. Mitä enemmän vartaloa, sitä enemmän kuviteltavaa ja siten myös riisuttavaa miehiselle katseelle. Erilaisista signaaleista päätellen tarjoilija oli myös prostituoitu ja siten oletusarvoisesti miehen ja tämän katseen ”omaisuutta”. Toisaalta maalauksen tarjoilija ei ole kuka tahansa, vaan tiedämme myös Manet’n mallina seisseen ja Folies-Begèressä työskennelleen naisen nimen. Tämän päivän valossa Suzonin katse ja olemus on paljon puhuva. Siihen on syttynyt uudenlainen tietoisuus. Ehkä hän oli lukenut tai kuullut puhuttavan feminismistä, joka ilmaantui käsitteenä ranskan kieleen kymmenisen vuotta ennen maalauksen valmistumista.