Leeviä tervehtimässä. Laakson sairaalan pihaa kiertäessä kohdallemme osuu tuomi täydessä tuoksuvassa kukassaan. Kukkien painosta raskaat oksat melkein koskettavat meitä. Leevi liikuttuu ja sanoo kirjoittaneensa tuomenkukista "yhden parhaista runoistaan". Se on julkaistu kokoelmassa Kielletyt leikit (1994) ja löytyy jostain ”puolivälin keskipaikkeilta”. Hän siteeraa päätösrivit ulkomuistista ja sanoo, että viimeisellä rivillä on liikaa sanoja, mutta hän on ylpeä niistä, koska ”joskus virheellinen sana on kaikkein osuvin”. Lupaan kaivaa runon esiin kotona ja liittää sen osaksi tähän.