Ei ole yhtä mallia ja muottia siitä, mikä määrittelee runon tai millaista sen kieli on. Erityisesti Kölön videoissa ja performansseissa korostuu ääni, mutta myös runokäsityksen konkreettisuus ja fyysisyys. Kölö ei ole vain tekstiä. Maailman kielten vähetessä ja sulautuessa toisiinsa ennustuksia runokielen tulevaisuudesta on mahdoton esittää. Ja silti ”tulevaisuus” on jo täällä. Verkon toisaalta pienten toisaalta maantieteelliset rajat ylittävien heimojen moniaineksiset paikalliskielet muistuttavat hyvinkin Kölön runoutta. Tällaista se on tai ainakin voisi olla.