sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Joku sanoi, vai lukiko se jossain, että Kölö olisi käyttänyt runoissaaan pariakymmentä eri kieltä. Niin montaa en pysty tästä vihkosta osoittamaan, mutta pystyykö kukaan, ja onko sillä lopultakaan väliä. Montako kieltä ihminen yleensä tunnistaa? Ehkä kymmenkunta, joista puolet on sellaisia, että niitä ymmärtää edes auttavasti. Ja tässäkin tapauksessa puhutaan vain latinalaisin aakkosin kirjoitetuista kielistä tai niiden iloisista sekamuodoista:
potti kiimles pepi pimpis imp ei niin pieneks menny bene

ensin bensinen är slut luuttus sinen loodud tussit nussima ny ska
Yleensä rivit ovat pitkiä, kuten yllä esitetyssä katkelmassa, mutta lainataan tähän vielä toisenlainen esimerkki, tässä tapauksessa kokonainen runo, joka muistuttaa hiukan Hannu Helinin polyglottismia:
velmab muudel tell me mute stories 

kelvattu keldjurens jungfru untrue zoogrounds

foxruns folkfuns vanlig vulkan

sulet hulgas ka pulkat ulpukalta

vartalo altistaa ja karta all

kalt ist kalt

Niin, kylmä on kylmää, mutta kuten moni lienee huomannut, joskus Googlen kääntäjäkin leikkii. Jos viimeisen rivin pyytää kääntämään virosta suomeksi, kuten vahingossa tulin tehneeksi, tuloksena on syyllinen syyllisyyteen. Sepä se, ja robotit tekevät sitä jo puolestamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti