Tekstit alkavat kommentoida itseään aivan konkreettisesti: sivun alalaitaan asemoidut nootit tekevät huomautuksia sivun ylälaidan esseefragmentteihin. Ajatusten rakenteita esitetään myös paljaan graafisesti. Aika muuttuu tilaksi ja tila ajaksi.

Kun heität kiven pimeässä, eikö se välähdä myös kuumana tähdenlennon mahdollisuutena taivaankantta vasten kuin kysymys, mitä sisäinen äänesi sattui samalla toivomaan? Ehkä ymmärtämisen okkultistinen jäsennys on tätä: mielikuvien vaeltamista myös polkuaan reunustavassa ympäristössä; asioiden kuulemista toisten asioiden sisältä.