sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Aluksi pari sitaattia Hermanni Härmälän runosarjasta u (konpastuminen) n:
paperihaarniskoineen, pyynel
auringon polttama tomblysuttu 
[...]

tupru, ruosteista L-unta
kuihtuneet raparperitangot

(imu)

kananliharikolla, tuhkan negaatioita
osattomien puiden seivästämättömyys
Tässä tapauksessa proseduuria ei kerrota, eikä sitä välttämättä edes ole. Jotenkin se liittyy tai on liittymättä l-kirjaimeen. Oli miten oli, luen yltä sanan twomblysuttu. (Onko se mahdollisesti sukua mangalle eli ”sutaistuille kuville”?) Joskus lukeminen on tämmöistä: myös saame tai viro kuulostaa suomea äidinkielenään puhuvan korviin ”melkein” ymmärrettävältä, mutta jää lopulta ”merkitykseltään” avautumatta. Ja silti tekstistä on mahdollista nauttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti