keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Marika Oreniuksen videoteos Black & White (Forum Box) on selkeästi pohdittu pienoisessee taiteilijan työstä. Orenius päätyy johtopäätökseen, että taiteilija on yhteiskunnallinen toimija ja aktivisti. Moni muu on tullut samaan tulokseen, eikä vähiten kärjistyneen poliittisen tilanteen ja globaalin ilmastonmuutoksen johdosta. Kaikki taide on poliittista, ajattelee monitaiteilija Teemu Mäki (Voima 9/2019). ”Olen marxilainen, mutta en pelkästään marxilainen”, Mäki sanoo. ”Pelkkä marxilaisuus ei riitä, sillä se keskittyy tavoittelemaan vain oikeudenmukaisuutta ja aineellista tasa-arvoa. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta ne eivät yksinään riitä vastauksiksi kaikkein vakavimpiin kysymyksiin: mitä on hyvä elämä ja miten olla onnellinen?” Mäen mukaan taiteen abstraktius on usein näennäistä: taide käsittelee ihmistä ja yhteiskuntaa silloinkin kun se ei suoranaisesti esitä mitään. Sama koskee runoutta. Runous ei ole pelkästään kauniisti muotoiltuja ajatuksia syvällisistä aiheista. Runous tarjoaa vaihtoehtoisia ajatusmalleja, mutta tekee sen yhtä hyvin muotonsa ja rakenteensa avulla kuin suorasanaisen aatteellisen julistuksen keinoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti