Samassa lehdessä käsitellään utopioita. Tähtäin asetetaan sadan vuoden päähän. Oman tulevaisuudenvisionsa hahmottelee kirjailija Mia Myllymäki:


2120-luvulla olemme ottaneet opiksemme ihmisestä, joka eli sata vuotta aiemmin: tuolloin olimme vaipumassa epätoivoon erilaisten taakkojen alla arjen todellisessa ja keinotekoisessa kiireessä. Nyt käytämme aktiivisesti hyväksemme tietoa elämämme ainutkertaisuudesta. Välitämme ja huolehdimme itsestämme ja muista, teemme asioita yhdessä ja arvostamme yhdessäoloa. Pyrimme elämään tasapainossa yhteiskunnan, toisten ihmisten ja luonnon kanssa. Yksinäisyyteen vetäytyessämme emme tee sitä päästäksemme pakoon muilta ja hektiseltä arjelta vaan nautiskellaksemme sisäisestä rauhasta. "Hyvinvointi" ulottuu sanatasolla kauas itsemme ulkopuolelle: se kohdistuu ajatuksissamme ja teoissamme myös maapalloomme, elinympäristöömme, jopa avaruuteen. 

Olemme omaksuneet ajatuksen tuottaa ja kuluttaa riittävästi eli tarpeeksi eli juuri oikea määrä eikä yhtään enempää. Säätelemme tuotantoa ja hyödykkeiden kuluttamista resurssien kantokyvyn ja palautumisen mukaan. Arvostamme sitä, että saamme tarpeemme täytetyiksi. Koska meillä kaikilla on yhtä paljon ja tarpeeksi ruokaa, suojaa, hoivaa ja turvaa, kenenkään ei tarvitse kerätä itselleen omaisuutta tai murehtia köyhyyttä. Koulutus ja kulttuuri ovat tasapuolisesti kaikkien saatavilla olevia perusasioita. Rahasta vaihdon välineenä on luovuttu. Tarpeelliset ja välttämättömät työt jaetaan: kaikki tekevät vähän, kukaan ei uuvu taakkansa alle. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla on hyväksytty tosiasia, että olemme saavuttaneet historian hämärissä aloitetun pyrkimyksen tehdä maailmasta paikka, jossa ihminen voisi työnteon sijaan käyttää aikansa johonkin mielekkäämpään.