sunnuntai 8. joulukuuta 2019

The Visitors ”kestää” 64 minuuttia, ja siinä on selkeä ”tarina”, mutta katsojan kokemus tapahtumien kulusta riippuu ainakin jonkin verran siitä, missä kohtaa jatkuvana, runsaan tunnin mittaisena luuppina pyörivää teosta katsoja saapuu saliin (tai poistuu siitä). Kun tarina alkaa, salin seinustoille ja sen poikki sijoitetuilta screeneiltä näkyy joukko parisataa vuotta vanhan historiallisen kartanon autioita sisätiloja, yhteensä kahdeksan eri huonetta. Muutaman minuutin kuluttua huoneisiin tulee eloa, kun esitykseen osallistuvat taiteilija-muusikot ilmaantuvat paikalle, yksi kuhunkin huoneeseen. Muusikot tarttuvat instrumentteihinsa tai asettuvat niiden ääreen, ja laittavat kuulokkeet korvilleen. Orkesterin jäsenet eivät siis näe toisiaan, mutta he kuulevat musisoinnin äänet monitoreina toimivien kuulokkeiden kautta. Hetken valmistautumisen jälkeen soitto alkaa, ensin varovaisesti sointuja ja melodiaa tapaillen, sitten varmemmin ja voimakkaammin. (Yhdeksäs näyttö esittää kartanoa ulkopuolelta: rakennuksen yhtä sivua reunustaa avoin kuisti, jolla istuskelee kymmenkunta ihmistä, joista yksi soittaa kitaraa kuulokkeet korvilla, eli hän tavallaan ”välittää” sisätilojen tapahtumat ulkona istuville osallistumatta suoranaisesti varsinaisen esityksen tekemiseen). Ennen pitkää on laulun vuoro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti