Taideteoksen kuvailu on tärkeämpi osa kritiikkiä kuin äkkiarvaten luulisi. Useimmiten riittää likimainen huomio runon muodosta ja rakenteesta; sisällöstä selviää referoimalla ja tarkoin siteeraamalla. Kuvailu kannattaa ottaa välineeksi myös tavanomaisessa luennassa. Jos tarkkakaan lukeminen ja luetun pohdiskelu ei tunnu riittävän, teoksen muodon ja sisällön kuvailu auttaa eteenpäin. Huolellisella kuvailulla teoksesta saa enemmän irti, ja kuin huomaamatta se muuttuu tulkinnaksi. Kuvailu on tulkintaa. Mutta kuten edellä on nähty, on tilanteita, joissa kuvailu ei millään tahdo luonnistua. Kuvailu edellyttää viitseliäisyyttä ja hyvää tahtoa, mutta myös taitoa ja erityiskykyjä. Pätevä kuvailu on taitolaji.