Mutta miksi peilissä näkyvät nainen ja mies ovat siinä missä ovat? Miksi Manet on maalannut heidät ikään kuin väärään paikkaan tai väärästä kulmasta? Kuvajaisena nähdyn naisen asento mutta myös asema tarjoilupöytään nähden vaikuttaa kummalliselta tai ainakin erilaiselta kuin todellisuudessa ”pitäisi”. (Miehen peilikuvan onnistumisesta sen sijaan on mahdoton sanoa mitään, koska hänet nähdään vain peilin kautta.) Eikö naisen peilissä näkyvä kuvajainen olekin ”liikaa oikealla”, ja eikö naisen katseen suunnasta päätellen miehen peilikuvan pitäisi päinvastoin sijaita hänen vasemmalla puolellaan? Manet’n ”virheellistä” ratkaisua on perusteltu muun muassa sommitelmallisilla syillä: realismin vaatimus pakottaisi miehen naisen vasemmalle puolelle, mutta samaan aikaan naisen peilikuva jäisi näkymättömiin hänen fyysisen olemuksensa taakse. Alkuperäisessä luonnoksessa tarjoilija on toden totta sijoitettu maalauksen oikeaan reunaan. Lopullisessa versiossa Manet kuitenkin sijoitti hänet maalauksen keskiöön, mutta päätti jättää hänen kuvajaisensa sen oikeaan laitaan. Merkitsevää on katsojan rooli: hän ikään kuin liikkuu kuvan ”sisällä” ja tarkastelee sitä ei ainoastaan useammasta eri näkökulmasta, vaan myös ajallisesti useammasta ei pisteestä. Maalauksen "todellisuudessa" tarjoilijan hahmo on valokuvan tavoin "pysähtynyt", kun taas peilikuvassa tarjoilijan ja hänen asiakkaansa keskustelu on edelleen "käynnissä". Tässä suhteessa voi sanoa, että maalaus ennakoi kubismia.