Sini Silveri kirjoittaa Tuli&Savussa (nro 96) affekteista:

Ruumiissa affektit ovat näkymätöntä sanatonta toimintaa, jota emme voi täysin analysoida, tutkia, lokeroida emmekä hallita. Kieli ei päde, me vain aktivoidumme. Emme voi olla affektien uutisoijia, affektien runoilijoita. Voi sanoa vain että ”olin tietyssä vireessä” tai että: ”en tiedä”, että: ”ehkä halusin tanssia!”.

Silveri jatkaa:

Affektien huomaamisen avulla me voimme saada tietoa ajasta, itsestämme ja toisistamme; kasasta järjestelmää. Vaikutteet ovat elävää dokumenttia. Puskutraktori. Kun huomaamme, että muutkin ihmiset ovat samoista affekteista, silloin soi. Olemme muiden kanssa ja juttelemme yleisillä kielillä. Affekti heittää toistuvan kaltaiseen tilaan ja luo tyydytystä neuroosi-aikalaisuudessa. Toisto luo ryhmittymistä ja liittymistä muihin olioihin. Oma saavuttamaton fantasia, tuttu, se että on levoton, liikaa ja väsyneen synkkä, ei ole pelkästään omaa ansiota.