Tekstejä ja niiden lukutapoja on erilaisia. Jos runoteosta lukee kuin tietokirjaa tai siltä odotetaan kirkkaasti ja yksiselitteisesti ilmaistuja faktoja tai ajatuksia, runo vaikuttaa helposti vieraalta ja hämmentävältä. Kainulainen täsmentää:

Tuttuus saatetaan sekoittaa oletukseen, että runoista olisi löydettävissä selvä viesti tai filosofinen väite, joka olisi jo tiedetty ja siksi yleisesti tunnistettavissa oleva tosiasia, kuten vaikkapa ”elämä on matka”. Se vain olisi sitten sattuman tai muun oikusta puettu runolliseen muotoon tai koodattu erityisellä symbolikielellä, joka kuorruttaa varsinaista sisältöä, sitä mihin runo viittaa. Tällöin ilmaisun tavat ymmärretään välineeksi ja jätetään huomiotta, että juuri ne vaikuttavat lukijaan merkittävissä määrin ja voivat mahdollistaa uudet näkökulmat ennalta tunnettuun tai sellaiseksi luultuun. Jos syvennytään vai siihen, mitä runon on tai sanoo, syrjäytetyiksi voivat tullan runokielen aiheuttamat tunne- ja muut vaikutukset, tenhoa tuovat tekijät.