tiistai 24. joulukuuta 2019

Harto Hännisen tekstin tärkein rajoite on ilmaistu jo sen nimessä. Menetelmä kokonaisuudessaan kuuluu: 

”Kirjojen aaton sarja” törmäyttää khimaira-metodilla Kantelettaren ensimmäisen runon kirjoittajan lempiteoksiin: kirjasitaattien nominit ja verbit on korvattu kyseisen runon nomineilla ja verbeillä. Adjektiivit on säilytetty mausteena. Tekstit ovat myös vokaalilipogrammeja, joissa kielletyn vokaalin sisältävä sana on korvattu synonyymisanakirjan tarjoamalla vaihtoehdolla. Runot sisältävät muokkaantuneita sitaatteja Aulikki Oksasen, Maria Jotunin, Marja-Liisa Vartion, Timo K. Mukan, Franz Kafkan ja Eila Kivikk’ahon teksteistä.
Me poimimme tähän, toiston uhallakin, tuttuja elementtejä ja luomme siitä uuden rimpsullisen:
Yö istuu päivät päästään meren edessä kädessään suru, näen siinä yksin yön, yksin vuoren, veden, päivän & meren. Yö pyörittää päivää meressä. Jää hyvästi helmeilevä meri. Minä seison lintujen niityllä & olen täysin epätiteoinen mielestäni tässä yössä, tässä päivässä, minun meressäni. Mieli, sä häilyvä yö päivässä meren, sinun tyköäs vei käsi yhdesti surun & vuoren, mieli, sä häilyvä yö. Häily päivä meret ne keräsi & yöt vei & se käsiään kiitti, ken itsekin murtunut ei; mieli, sä häilyvä yö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti